Vastauksia!!!4

OPISKELU JA TULEVAISUUS

Varoitus, teksti on pitkä, sekava ja ailahtelevainen!

Mitä aiot tehdä lukion ym opiskelujen kanssa kun saat vauvan ? 

Mä oon nyt tehny sellasen päätöksen, että valmistun neljässä vuodessa. Tää onkii jännä juttu.

Mul jäi viime keväältä vikasta jaksosta MAA9 koe tekemättä, koska en kyennyt sille koeviikolle (raskaustestiviikko). Nyt sitä kurssia ei tarjota meillä eikä iltalukiossa kuin 5. jaksossa, ja sen jakson kurssiarviointeja ei ehditä lähettämään YTL:lle ajoissa, eli siis sen kurssin merkintä ei ehtis mun lukion päättötodistukseen keväällä 2014, ja koska se on pakollinen kurssi, en sais lukion päättötodistusta. 

Toki voisin tehdä sen kurssin nettilukiossa, ei mun tarviis muuta ku saada siitä suoritusmerkintä, vaikka nelonen kun pitkässä matikassa saa olla sen kolme nelosta. Tai sitte voisin anella opettajalta, jos voisin tehdä sen kokeen vielä uusintana. 

Mutta, opo sai ylipuhuttua mut. Mul ei oo mikään kiire. Se, että saisin valkolakin samaan aikaan kuin suurin osa -95 syntyneistä olis vaan muodollisuus ja ryhmäpaineen ja yhteiskunnan normien noudattamisen tulos, ei mun etu, koska en hyödy siitä mitenkään.

Eteenpäin! sanoivat Henna ja Siiri yo-kirjoitusten jälkeen

Seuraavat numerot on perusteluja, miks otan lakin päähän neljässä vuodessa. Innostuin niitten kirjottamisesta ja niit tuli semipaljon... skippaa jos et jaksa lukea ;)

1. Mä en kuitenkaan voi lähteä opiskelemaan (jos sattuisin saamaan vahingossa opiskelupaikan) mihinkään syksyllä 2014, mulla olis sillon puolvuotias lapsi, en mä sitä hoitoon voisi laittaa. Ja vaikka voisin, ni ois minust liian iso muutos opetella elämään lapsen kanssa ja vielä toisessa kaupungissa, Kouvolaan en jää opiskelemaan. Eli siis haen eteenpäin vasta vuonna 2015, silloin kun pojatkin hakee armeijan/sivarin jälkeen.

2. Kirjoittaisin ja korottaisin kuitenkin vielä 2014 syksyllä ja 2015 keväällä, joten mun opintourakka ei todellakaan ole ohi 2014 keväällä.. vähän huijausta siis juhlia sitä jo silloin :D Koska en mä uskalla ilmottautua kirjottamaan keväälle kuin äidinkielen, jotenki luulen etten jaksa, ehdi tai pysty lukea kokeisiin tuossa alkuvuonna. Oon siis nyt syksyllä kirjottanu jo kolme pakollista, keskipitkän ruotsin, pitkän englannin ja psykologian. Näillä näkymin ruotsi olisi M, englanti B ja psykologia C, mutta toi enkku varmaan laskee kun se on ihan siinä rajalla...  Ja aion/haluan kirjottaa vielä äikän, saksan (pitkän tai lyhyen who knows), pitkän matikan ja sitte fysiikan tai yhteiskuntaopin, jos innostun ni molemmat. 

3. Jos jatkan lukion kirjoilla, voin käydä kursseilla, jotka tukis tota mun korottelua ja kirjottelua, saisin omaa aikaa ja irtiottoa himasta ja näkisin omanikäsiä ihmisiä. Eli siis mä vaan 'harrastaisin' lukiota :D 

4. Jos käy niin, että must tulee superväsynyt ja koen etten tuu enää motivoitumaan lukio-opiskelusta, ni mulla on kaikki neljä pakollista ainetta kirjotettu ja kaikki 75+ kurssia pakollisineen käyty. Eli, ei voi käydä niin etten saakkaan ikinä aikaseks valmistua, koska mul on sillon jo kaikki jutut käytynä mut en oo vaan ottanu itteäni pois lukion kirjoilta. COOL. 

5. Saan pysyä suomen lukiolaisten liitossa ja saan kivoja etuja esim. junamatkoista... 

6. Kevät/Kesä 2014 kun ois ylppärit ni en usko että olen niin voimissani niitä järjestelemässä ja olemassa juhlakaluna kuin voisin olla. Sitäpaitsi, uskon että mekko on kivemman näköinen päälläni keväällä 2015 ;)

7. Nyt mul menee kaikki abihuuma sivu suun (paitsi huppari, jee! ) , ni sitte voisin kokea sen näiden ihanien -96 neitojen ja herrojen kanssa :) 

8. Jos mulla säilyis ees pienen pieni häilyvä opiskelurytmi, se ois jo vähän voittoa siihen, että mun pitää alkaa lukemaan pääsykokeisiin. Jos oon vuoden tekemättä mitään akateemista, en usko että saan yhtäkkiä oma-aloitteisesti aloitettua lukemaan pääsykokeisiin ja kun mä kovasti haluan eteenpäin silloin 2015.

Eli siis on paljon kivempi valmistua neljässä vuodessa :D

Löysin laadukkaan kuvan itsestäni!

Oikein ärsyttää kun olin loppujenlopuksi niin lusmu, etten avannut edes kielioppikirjaa valmistautuessani yo-kokeisiin englannissa.  ruotsissa katoin kieliopin samana aamuna ja psykassa luin abikirjaa edellisenä iltana... Olin noista kaikista aineista abikursseilla iltalukiolla, psykassa siitä oli hyötyä, ruotsissa ehkä vähän (kokeessa muistin abikurssin ansiosta, että en etta on yksiö), mutta enkussa ei ollenkaan. 


Mutta toisaalta en tiiä kuinka ankara mun kannattaa olla itelleni yo-kirjotusten suhteen. Mun elämän suurimmat muutokset on ottaneet tapahtuakseen tuossa hetki sitten, siis muuttaminen pois kotoa ja raskaus, ni en tiiä kuinka inhimillistä on vaatia että kykenisin siinä samalla suurempaan itsehillintään ja keskittymiskykyyn kuin koskaan aikaisemmin. Eli että olisin ottanut itteäni niskasta kiinni ja lukenut. Koska vaikka mä näytän siltä (näytänkö?) että kaikki on itseasias ookoo ja oon kyl siis omasta mielestäni sopeutunut tilanteeseen hyvin, niin kyl tää silti on järkyttänyt mun psyykkistä tasapainoa.

...ja toisen, lumia 610 otettu tänäkeväänä. En tiiä kuvittelenko vai onks mun naama jotenki leventyny esim. tästä kuvasta? Joistain parin vuoden takasist ainaki on mut minust mul on nyt tosi turpee naama ää D:

En nyt siis missään nimessä tarkota sitä että anon itelleni lupaa lusmuilla koulujutuista, ei todellakaan, ei mul oo sellasta oikeutta. Mietin vain, mitkä on realistisia tavotteita just mulle, omaa jaksamiskynnystä kun ei voi ylittää (kokeiltu, seuraukset oli erittäin huonot)

Päivät on ihan jees, varsinkin kun yleensä on niin kiire ettei ehdi ajatella kuin sitä mitä tekee tai mitä seuraavaksi pitää tehdä, mut illat on.. noh ne on ollut vähemmän kivoja. Jotkut on olleet tosi hirveitä. Mut mä hyväksyn ne hirveet ja ahistavatki hetket itelleni ja voin niistä täälläkin kertoa siks että ne on inhimillisiä. Tottakai ihmiset reagoi suuriin muutoksiin, vaikkei ne välttämättä oliskaan negatiivisia, riittää että ne on suuria niin ne aiheuttaa reaktion, eli vaikka ahdistuksen tunteen.

Mutta kuitenkin inhottaa etten nyt kerralla saanu hoidettua noita kirjotuksia kunnolla, nimittäin kyl mun täytyy lähtä korottelemaan sitten syksyllä. 

Tiina laittoi itse_itselleen ripsiväriä. 

Odotatko uutta kouluvuotta? 
Tää kysymys tuli sillon ku abivuos oli alkamassa (niin, kuinka hidas olen vastaamaan). Nyt voin vastata alkavan kakkosjakson kohdalta, että mä odotan sitä testinä itelleni. Mulla ei nyt ens jaksoon oo samanlaista syytä jättää asioiden tekemistä viime tinkaan, kuin tässä jaksossa kirjotukset muka oli. Toisaalta, toi jakso on tosi paha. Mul on 7 vai 8 kurssia päivälukiolla ja 1 iltalukiolla ja raskauden kolmas eli vika kolmannes alkaa, eli lapsi kerää painoa supertahtia eli mahakin alkaa todennäköisesti paisua. Se taas voi aiheuttaa kaikenmaailma selkä ja liitoskipuja, ei toki välttämättä. Ja väsymystä, joka on mulle ominainen oire kaikesta heti ensimmäisenä. Mietin vain, että jaksanko loppuun asti, ton jakson koeviikko on tasan kuukaus ennen laskettua aikaa, huhhuh. Mut aattelin nyt yrittää, sitte vaan raa'asti jätän kurssit kesken jos siltä tuntuu, koska mulla on vaan YH2 ja opo, jotka on pakko käydä- muut on vaan extraa. Kurssikertymäkin tulisi 75 kurssiin vitosjakson loppuun mennessä jos jättäisin ne ylimääräiset pois. Let's see..

Lohi on niin hyvää! :3

Mitä aiot tehdä lukion jälkeen ?
Käyn lukiota normitahtiin 2,5vuotta, seuraavan puolen vuoden sisällä kaksi kurssia ja äikän kirjotukset ja sen jälkeisenä lukuvuonna, eli mun neljäntenä vuotena, korottelen kirjotuksia ja ehkä joitain kursseja, parannan yleisesti. Oon päässäni mieltänyt ton neljännen vuoden vähän niinkuin välivuodeksi, koska mul ei varmaan hirveesti tunteja koulussa ole.

Sitten 2015 syksyllä jos aloitan opiskelut, lapsi on 1,5 vuotta vanha ja sen pitäisi mennä hoitoon. Tietysti jos lapsen temperamentti on arka, ja tuntuu että se ahdistuisi hoidossa, on mahdollista että venaisin vielä vuoden ja pitäisin oikean välivuoden... mutta se ei tunnu kauheen mieluisalta vaihtoehdolta, mut pitää ton etenemisen suhteen toimia lapsen valmiuksien mukaan. Koska on se kuitenki tärkeämpää et lapsen henkinen kehitys on vakaalla pohjalla kuin että mä pääsen sähläämään opiskeluja vuoden sinne tai tänne.

ahahhahah, Robinhoodista kesältä.

Mutta vastaus kysymykseen. Jos asiat menee kuten olen suunnitellut (mun suunnitelmat ja elämä ei oo viimeaikoina kulkenu käsi kädessä, mutta jos nyt..), niin pääsen 2015 opiskelemaan yliopistoon, mieluusti Tampereelle. 

Mulla on jokin hinku päästä nimenomaan yliopistoon ja Tampereelle (Helsinki kävis mulle kans mut Tonille ei), mut en sitä alaa ole vielä keksinyt :D AVO ammatinvalintakone iskee mulle vaan kuviksenopee ja musaopee ja näyttelijää ja artdirectorii mut ei niist mikään nappaa, eikä mul itseasias ois ees mahollisuuksia noihin jos realistisia ollaan. 

Haluisin että mun ammatti on sellanen josta pidän ja että voin olla ylpeä itestäni ja tyytyväinen itteeni että oon just siinä ammatissa. Että tuntisin tehneeni jotain arvokasta. En vaan tiedä mitä se olisi.

Sellain varasuunnitelma mulla on että haen lukemaan psykologiaa (siks sitä pitää korottaa), koska psyka on mielenkiintosta.

Jos keksin sellasen uran, että eläkkeellä voin todeta tehneeni oikein kun lähin sille uralle, ni oon onnistunut. 

Mun elämän osa alueet, joilla haluun onnistua ja joita haluan rakentaa on perhe ja ystävät, työ ja vapaa-aika. 

Pojat voitti Kouvolan seurakuntien välisen säbäturnauksen :)

Odotatko innolla/kauhulla tulevaa?
Jos selviän synnytyksestä yhtenä kappaleena ja hengittävänä niin innolla :D

Odotatko jo vauvan syntymää?
Todellakin! Sais jo syntyä. Ihmiset on siitä hauskoja, että ne hyvin harvoin tyytyy nauttimaan siitä hetkestä, jota elää. Mä voisin olla tyytyväinen tähän hetkeen ja nauttia, niinku mä oonkii, mut mul on silti kiire jo siihen hetkeen että lähtään vääntelehtimään Kotkaan, ja että lapsi syntyy. Pitäisi rauhoittua.

Kuvan kaunis Hennalapsi saa tulla joku päivä hörppimään kahviaan meille ;)

Hmm, tulipa superjättipitkä ja terapeuttinen teksti.